Ihmetyttää mikä puukkohippa-buumi nykyään oikein on menossa (tai sitten vaan ehdin surffata noita iltapäivälehtiä kun on niin hiljaista). Tuntuu, että joka toinen juttu noissa "laatulehdissä" on jostain puukotuksesta. On vähän paha päivä tai lääkkeet jääneet ottamatta, ja sitten päätetään sipaista sopivinta vastaantulijaa puukolla enemmän tai vähemmän kuollettavasti. Yksi syy varmaan on avohoidon yleistyminen ja toisaalta hoitoon pääsyn estyminen syystä tai toisesta. Syynä voi olla myös se, että nämä uutiset myyvät ja siksi niistä kerrotaan (ja vastaavia uutisia haalitaan suomalaisiin medioihin ulkomailtakin).

No, kaikenlaisen soopan luettuani kävin auringonpimennystä lounasaikaan ihmettelemässä ja samalla auttelin yhden vanhan mummelin ostoskassit portaita ylös. Sainpahan mummolle hyvän perjantaimielen.

Nyt lähden itse hyvälle perjantaimielelle ja kotiin. Viikonloppuja!

Aikaa tappaakseni kirjoitan nyt tässä vielä toisen jorina.

Oikeestaan sitä lomalla tehtiin remonttihommia. Nyt kun siis tarkemmin mietiskelen noita menneitä viikkoja. Mehän tehtiin, hitsi vieköön, keittiöremontti lomalla! Käytiin rautakaupasta ostamassa kynnys, joka sitten sahailtiin, hiottiin ja paukuteltiin paikoilleen siihen keittiön oveen (tai enää ei voi puhua ovesta, vaan pelkästä aukosta kun se ovi siitä juur otettiin viime vuonna pois). Ja, a vot, keittiöremontti on nyt siis virallisesti valmis. Heti piti minun tietenkin leipoa kahauttaa piirakka ja kutsua vieraita kaffelle juhlistamaan meidän valmistunutta keittiöremonttia. Niissä kahvitteluissa onnistuin sitten polttamaan käsivartenikin kun istuin koko pylly tuolilla, mutta vaan osa kroppaa varjon alla.

Minun blogini sai siis alun näin heinäkuisena huopatossutehdas-päivänä. Kuinka täällä voikin olla näin hiljaista? Olen suffarallaa-surffannut niin, että en kyllä enää jaksa. Kaikki asialliset hommat olin suffarallaa ja hoidellut jo hyvissä ajoin ennen lounasta enkä nyt enää oikein jaksais ellunkanailla tän hiiren kanssa täällä.

Huoh. Kait tässä nyt vähän aikaa jaarittelen ja kirjoittelen ja sitten lähden lompsimaan kohti kotia. Niin kuin vain julkisen liikenteen käyttäjä pääkaupunkiseudulla lompsii, pomppaan siis johonkin laitteeseen joka vie minut kotiin (ehkä vuoristorataan=seutubussiin tällä kertaa).

Oli tänä kesänä muuten tosi hyvä loma! En siis ole tätä huopatossutehdasta pystyssä pitänyt kovin pitkään heinäkuussa kun olen ollut lomatantereella. Mutta siis, oli kyllä tosi kiva loma! Kerrankin en tehnyt oikeestaan mitään lomalla enkä reissannut minnekään. Sopivissa määrin vaan koko loman urheilin, kokkailin, söin, join ja nukuin (tuossa järjestyksessä vielä päälle päätteeks). Oli mukavan ennustettavia päiviä kun yhdeksän kymmenen pintaan perhe könys ylös, naapureiden iloksi lompsin yökkäri päällä postilaatikolle (muistin sentäs sen yökkärin aina vetästä pinnan peitoksi, se juuri ne naapurit iloiseksi teki:), keiteltiin suffea, kuunneltiin Radio Helsinkiä ja ryhdyttiin miettimään päivän tähtihetkeä eli myöhäisen iltapäivän ruokailua. Ruokasuunnitelmien tarkennuttua lähdettiin säästä riippuen joko makaamaan sohvalle tai urheilemaan.

No, hyvästä lomasta onkin sitten kahta kauheempi lomaltapaluu-krapula. Aamuheräämiset on aivan kamalia ja töissäkin on tosi tylsää.